3. joulukuuta 2012

Herra hattu



28. kesäkuuta 2012

Ruokaa lapsille

Väsyttää siihen malliin, että selittelin äsken lempeä antavista kissoista ja mehiläisistä kimalaisineen. En ole tänään pysähtynyt oikein kunnolla, paitsi iltapäivällä viettäessäni kotona pari tuntia, jotka kulutin ihmettelemällä sähkötöntä huonettani.


Pomppasin aamulla jo kuudelta pystyyn, menin suihkuun ja kummasteltuani sähköttömyyttä lähdin asioille. Iltapäivällä palailin kotiin, hoidin sähköt (kerchinggggg, koneesta ei ehtinyt loppua akku ennen sitä!) ja lähdin Tomiteen kanssa katsastamaan läheisen ravintolan. "Mä tarjoon, sä maksat." Oikeasti mamma betalar.

Söin kanasalaatin, nuorempi juustohampurilaisaterian

Salaatti oli hyvää, vaikka olikin kootti tosi hassusti lautaselle. Kyllähän se näytti nätiltä, mutta olisin mieluusti ottanut kurkut, tomaatit ja porkkanat sipuleineen kaikkineen salaatin ja kanan sekaan. Ehkä aavistus lisää mausteita makua antamaan. Hampurilainen ja ranskalaisetkin maistuivat kanssasyöjälle, mutta seuraavalla kerralla tilaan tuolle kyllä suoraan lastenannoksen!

Aikaisemmin koin hirveän vaikeeksi kuvata satunnaisesti julkisilla paikoilla - oli kuvauskohteena sitten mitä oudoimmat tai arkisimmat asiat. Tajusin keväällä (niinkin aikaisin, eh), että blogiin ei vaan prkl saa mitään kuvitusta, jos a) sitä kameraa ei kanna _aina_ mukana ja b) ei kehtaa/jaksa kuvata. Niimpä nykyään suurempi ongelma onkin muistikortin pienuus ja "Akku loppu, voi pörriäinen sentään!" tilanteet. Voisin harkita kameran suursiivousta - halvempaa kuin uusi muistikortti. :'D

Huomenna pyykinpesua, tiskausta ja kaupunkireissu Saanan palkkapäivän kunniaksi! Hay, tämä mörkö hiipii kohti sänkyä ja tutimaan väsymystään pois.

Lag (ultimaattisen hyper-mega-mahtava kuvateksti!)

27. kesäkuuta 2012

Taukoilu, mene pois!

Asioita, paljon pieniä asioita! Tänä kesänä teemana on ripotellusti pikkuisia piristyksiä - viimekesänä oli suurempia ihmetyksiä. Soitin eilen siskolle Ruotsiin: "No ei sinne tosiaan mitään ihmeitä vissiin kuulu, jos noi on niinkun isoimmat asiat..." Mutta pienetkin asiat voivat olla kovin rakkaita.

Kesäkuun alussa vierailtiin Narpin kanssa Saanan työpaikalla Vatialan hautausmaalla. Saatiin oikein opastettu kierros tällä Tampereen (Kangasalan?!) uusimmalla hautausmaalla ja olen aika ihastunut! Tuolta löytyy nimittäin "metsähautausmaa", jossa haudat on ripoteltu sekaisin mäntyjen lomaan. Olen jo pari vuotta ollut vahvasti sitä mieltä, että itse tahdon tuhkauksen, mutta jos syystä tai toisesta päätyisin hautaan matojen kaveriksi, niin ehdottomasti tuonne!


En siltikään osaa olla vierastamatta ajatusta, että omaiseni tietäisivät elottoman ruumiini pötköttelevän nurmipeitteen alla jossakin tietyssä kohdassa. Siellä, nelisen metrin(?) syvyydessä heidän jalkojeen alla. Joku saattaisi joskus tirauttaa kyyneleenkin siinä kohdalla miettiessään minua - edelleenkin lojumassa siellä kuopassa. Saatan kirjoittaa asiasta hieman karuun sävyyn, mutta tämä ajatus vaan häiritsee itseäni niin suunnattomasti! Tuhkaus kiitos ja mieluusti jos joku  ne tahtoisi ripotella johonkin luontoon tai vaikka keskelle Hämeenkatua, olisin kiitollinen. Harmi, että Saanakin silloin saattaa jo olla turhan vanha juoksentelemaan kriminaalein aikein liikenteen seassa. :'D


Suosittelen kaikille pientä pistäytymistä hautausmaalle näin kesällä ja uudestaan taas syksyllä! Ihanan rauhoittavaa ja kaunista. Enkä voi itselleni mitään; Minusta on mielettömän kiva tutkia hautakivien nimiä ja vuosilukuja. Toisinaan niistä selviää hirvittävän paljon.


Vein eilen kynsitarvikkeita keittiönpöydälle ja istahdin alas lakatakseni kynnet hieman uuteen uskoon. Saanahan ehti siinä vaiheessa heittää kysymyksen "Munkin kynnet?!", joten päädyinkin käyttämään enemmän aikaa tuon kynsiin ja lakkaamaan vasta lopuksi omat kynnet. Lopuksi tuo vielä käski ottamaan kynsistä kuvan blogiani varten ja siinä kohtaa oli kyllä aika hämmästynyt olo - kyseinen tyttö kun ei hirveästi blogiini ole kiinnittänyt huomiota (tai sitten olen autuaan tietämätön tästä asiasta).

Joten tässä nyt se kuva, kun käskettiin.

Ja omistanihan en tietenkään muistanut kuvaa näpsäistä, joten uno momento. *korjaa asian näppärästi huonolla web-kameralla* Nämä ovat siis pohjaväriltään oikeasti kirkkaan keltaiset....

Pikseleitä jaan teille

Hyvänen aika, miten kaikkea tavaraa on kertynyt, kun olen pitänyt pientä taukoa blogista! Riittäisi kuvia ja kaikkea turhaa pälätystä nyt niin paljon, ettei tosikaan! Taidan kuitenkin yrittää tasapainottaa tätä menoa hieman ja jatkaa seuraavina päivinä lisää. Luvassa materiaalia muun muassa juhannuksesta 2012, joka oli sangen kiintoisa (niin varmaan...) tapaus ja kisumisuista ja ja ja kaikesta! Kesästä!

Saana kantoi Mentos Fruit -pötkön minulle. ;_; Mustat oliivit on hyviä ja huomiseen!

10. kesäkuuta 2012

Domino

Domino-turrikkamme on kotiutunut hyvin. Marakatti loikkii pitkin asuntoa kuin kauris ja vaikka se tulee innokkaana luokse, pelko vie välillä voiton ja tyttö kirmailee pakoon. Ehkä se onkin leikkiä; Poliisia ja rosvoa, niin kuin ala-asteella. Tässä versiossa pojat ja tytlt eivät ole vastakkain. Dominon leikissä kilpasilla ovat ketterä nero ja kömpelöt höperöt.


Tyttösen väri on ruskeatabby valkoinen. Selkä näyttää kuvissa tummanruskealta, mutta tytsystä suurin osa on mustaa. Tässä ruskeatabby valkoinen Maine Coonissa.


Kisut tulevat hyvin toimeen, mistä olen oikein oikein iloinen. Vaikka pennun kanssa en juurikaan jaksanut asiasta edes stressata, huomasin pentua viedessä kotiin hieman jännittäväni. En tahdo taas joutua luopumaan kissasta keskenäisten kiistojen vuoksi - eikä nyt niin tule käymäänkään. *koputan silti puuta*


7. kesäkuuta 2012

2 yötä

Haur! Käytiin tänään Löytöliiterissä ja kuten äidin kysymykseen puhelimessa vastasinkin: Tein löytöjä! Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun näkee kaupassa aivan järjettömän halvalla jotakin, jota on tarvinnut ja halunnut aina alitajuntaisesti, muttei koskaan ole kaupassa muistanut kyseistä objektia tai tahtonut tuhlata siihen rahaa? Se on hyvä tunne se! Itse löysin seinälleni soman ilmoitustaulun, joka on ihanan värinen, ihanan erilainen ja ihanan... magneettinen. Ihana!

Kaunis-söpö-kätevä-ihana

Saan vihdoin kiinnitettyä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä lippusia ja lappusia tuohon näkyville. Tuo on niin pirteän erilainen! Eroaa "normaaleista" ilmoitustauluista edukseen ja käy melkein sisustuselementistä. Hintaa koreili vaivaiset kaksi euroa!

Lisäksi sitten mukaan tarttui kisuille nättejä hiiriä kuusi kipaletta. Eilen kävin Mustissa ja Mirrissä ostamassa kaksi lelua ja toinen niistä jo kauniisti ehdittiin tuhota muutaman tunnin sisään. Kissanminttu saa ne sekaisin. Taidan säästää nämä hiiret ylihuomiselle, jolloin pikkukisu saapuu. Käydään samalla reissulla perjantaina Ideaparkissa, mikäli aikataulu sen ilon meille sallii.

Kaaaaaniita hiirivä!

Tahdoin tänään löytää pikaisesti jonkin pienen laukun, johon saisin vain välttämättömimmät tavarani (näihin luetaan kännykkä, lompakko ja avaimet - yleensä myös huulirasva!) heitetyksi. Kaapista valikoitui kiireessä laukku, jota en ole kovin paljoa käyttänyt sen pienen koon vuoksi, mutta voi kuinka olenkaan samalla unohtanut, miten nätti ja soma se on!  

Niin ulkoa...

... kuin sisältäkin.




Nyt kesällä kun tulee välillä käytyä ulkona vain olemassa ja ihmettelemässä, tulee tälle laukulle talven jäljiltä enemmän käyttöä. Sinne mahtuvat tosiaan ne välttämättömimmät ja myös toiselle sijalle välttämättömyys-listallani yltävät asiat (huulirasva, kamera, kynsiviila, taskupeili...) - eli melko lailla kaikki, mitä pikaiselle kesä-ulkoreissulle mukaan tarvitsee!



5. kesäkuuta 2012

4 yötä

Tänään autoiltiin! Naru oli ahkerana jo aamusta autokoulussa ja kolmen aikaan heitettiin Ruotsi-matkaaja Tampereen rautatieasemalle, josta suunnattiin Vatialaan hakemaan Saanaa töistä. Onnistuttiin kiertelemään Kangasalan suunnilla hyvän aikaa, kunnes löydettiin oikeaan paikkaan ja suunnattiin talla pohjassa Hervantaan. Siitä vielä Hallilan kautta Tesomalle ja Tesomalta Hervantaan, jossa vedettiin myös kieppi Duon parkkihallissa.

Taukoiltiin Tesoman ABC:lla




... Jossa Naru tarjosi päivällisen! Oikeastaan tuo olis varmaan käynyt lounaastakin, koska oli molempien päivän ensimmäinen lämmin ateria, mutta koska kello näytti jo melkein viittä (koska akateeminen vartti!), sovittakoon se päivälliseksi. 

Listalta valikoitui helposti vuohenjuustobroileri, eikä Narullakaan kovin kauaa kestänyt päätyä mystiseen American Comboon, jossa oli kanaa että sikaa. Käytiin myös tyhjäämässä salaattipöytää. 

Oli ja meni

Vuohenjuusto rakkaus rakkaus! Oli kyllä ooooooikein hyvää ruokaa ja seurakin oli parhautta. Narppi on vilistänyt viimeisessä kuvassa taustalta, mutta ensimmäisessä on selkeästi selitys päällä feat. käsimerkit. :D Tuo otus joi piimää (aika tosi hurja!), minä pitäydyin XL-vesilasillisessani. Lopuksi haettiin vielä jälkiruokakahvit. ... Tai jos totta puhutaan, niin itse istuin pöydässä vahtimassa tavaroita Narun hakiessa kahveja. Kantoi läikyttämättä! 

 "Lainaan sun kahvia kaverikuvaan."

.


Kaiken tämän mahdollisti uskollinen Kitimme, josta vihdoin ja viimein muistin napsaista kuvan. Tämä on ollut tarkoituksenani jo useilla reissuilla, joita Kitillä ollaan taitettu. Whuuu, hyvä minä. ... Koska toisinaan yhden kuvan ottaminen voi olla harvinaisen haastava tehtävä.

Wruuummm!




2. kesäkuuta 2012

Kummajaisia & 6 yötä

Jos niitä kalenteri-kuvia.... Tuli yhyy-huonolaatuisia, koska:
1) Otin kuvat toissailtana tarkoituksenani jaksaa laittaa ne blogiin jo silloin
2)... Mutta väsähdin kiireestä huolimatta ennen kuin ehdin tehdä sitä
3) ja nyt en jaksa ottaa uusia kuvia.
4) Eli saatte tyytyä myöhässä näihin epätarkkoihin kuviin. 8) 

Kansi

Availlaan

Tsidii. On se vaan nätti ja sisältöäkin se on jo saanut, joten tuli tosiaan tarpeeseen. Aiheesta tökerösti toiseen siirtyen: Tein torstaina kollaasin, johon en tosin aikarajoituksen vuoksi ehtinyt muuta tekemään kuin leikkaamaan ja liimaamaan kuvia ja tekstejä lehdistä. Hassua ajatella, miten erilainen tästä olisi voinut tulla, jos eri lehdet olisivat valikoituneet käsiini.

Kaikki kotona?

Sää on kurja, sisko on kylässä, Despikset loppuivat (taas), Narusta valmistui suurtalouskokki, Marlasta bussikuski. Minulla on päällä farkut ja yöpaita, huoneessani on pimeää, Saana kuuntelee musiikkia omassaan. Kisu tulee kuuden yön päästä. Paljon pieniä arkisia asioita, muttei kummia. 

Odotettiin eilen Kissanmaalla bussia äidin, siskon ja veljen kanssa. Lauleskeltiin hieman Rölliä: "Teidän täytyy laulaa korkealta näin: OooooooO!" Pariskunta kadun toisella puolella kääntyi katsomaan, meitä nauratti.